Vietnamilaista vesinukketeatteria Ho Chi Minhissä





Koska kaikkiin matkoihin täytyy yrittää sovittaa myös kulttuuriosuus, tuli Vietnamissa nähtyä ainakin sellainen esitys, mitä ei varmasti tule missään muualla vastaan. Vesinukketeatteri ei ehkä ihan vielä päässyt omaan top-10:iin, mutta varsin mielenkiintoisen show’n tarjoilivat kyllä.

Paikka: Golden Dragon, Ho Chi Minh
Ajankohta: 30.12.2014

Perinteisempää kulttuurivalikoimaa ei oikein reissun aikaan ollut tarjolla sen paremmin Vietnamissa kuin Kambodzassakaan. Ho Chi Minhissä työmatkoilla käynyt kaveri oli kuitenkin tiennyt jo etukäteen paikallisesta spesialiteetista, vaikka ei ollut vielä itse ehtinytkään käydä siihen tutustumassa.

En ollut etukäteen sen kummemmin selvittänyt mitä oikeasti tarjolla on, kun ei teatterin nettisivujenkaan osuvasti nimetty ”How is water puppet?” osio ihan kaikkea paljastanut. Tarkoituksena oli olla hyvissä ajoin lippuluukulla, mutta päivällinen matkan varrella ravintolassa venyi sen verran, että olin kävellen paikalla vasta varttia ennen esityksen alkua.

Pari muuta lippujonossa edellä ollutta pariskuntaa käännytettiin ja myynnissä näytti olevan vain eioota. Omalla vuorolla tiedustelin olisiko seuraavalle päivälle mahdollista saada vielä pilettiä, mutta yksin matkassa olleelle järjestyikin yllättäen vielä teatterin ainoa vapaa paikka suoraan eturivistä.

Kovin paljon länsimaisia ei ollut paikalla, vaan näytti siltä, että enimmäkseen katsomon täyttivät matkatoimistojen järjestämät isot japanilais- ja kiinalaisturistien seurueet. Esiintymislava oli ykkösriviltä liki kosketusetäisyydeltä, mutta aavistustakaan ei ollut siitä mitä tuleman pitää.

Show alkoi paikallisilla perinnesoittimilla soitetulla introlla, josta vastasivat molemmin puolin lavaa olleet kuusi muusikkoa. Samat kaverit myös esityksen aikana lauloivat ja jollain tapaa edistivät tarinankerrontaa, mutta siltä osin aika vahva kielimuuri jätti nämä arvailujen varaan…

Lavan reunoilla muusikot soittivat perinteisillä soittimilla säestyksen.

Lavan reunoilla muusikot soittivat perinteisillä soittimilla säestyksen.

Kuninkaan seurue saapui paikalle.

Kuninkaan seurue saapui paikalle.

Isossa vesialtaassa nuket sitten tanssivat ja pitivät 17-osaisen näytöksen. Mukana oli maanviljelyä, eläintenhoitoa, kuninkaan vierailuja ja lasten vesileikkejä – unohtamatta toki lohikäärmeitä ja yksisarvisia.

Kaiken kaikkiaan hauska ja varmasti sen 6-7 euron lipun arvoinen esitys. Vesinukketeatteri on ilmeisesti oikeastikin perinteinen ja vuosisatoja vanha vietnamilaisen kulttuurin muoto, joten ihan pelkästään turisteille keksitystä show’sta ei ole suinkaan kyse.

Kambodzalaista modernia sirkusta

Myös Kambodzan puolella piti jotain kulttuuriohjelmaa saada mukaan, joten siellä kohteeksi valikoitui modernia sirkusta esittävä Phare. Tuonne sai liput hommattua netistä ja paikan päälle löytäminenkin Siem Reapin keskustassa oli lopulta aika helppoa, vaikka ”circus, theatre” ei varsinaisesti kuulunut tuk-tuk-kuskin tietoisuuteen.

”Modernin sirkuksen” nimellä myytynä odotukset olivat jotain akrobatian, teatterin ja muiden temppujen sekoitusta. Omalle kohdalle valikoitui Pharen eri esityksistä Preu, joka kertoo aaveista, ihmisten peloista ja niiden voittamisesta.

Cirque du Soleilin tasoille ei ihan Kambodzassa päästy, mutta kyllähän täälläkin viihtyi hyvin. Akrobaatit olivat taidokkaita kyllä, mutta heidän taitonsa eivät täysin päässeet esille, kun show järjestetään tiloiltaan hyvin pienessä (ja kuumassa sekä kosteassa…) teltassa.

Phare oli hankkimassa ilmeisesti lahjoittajien tuella itselleen omaa tonttia joskus tulevaisuudessa, mikä varmasti tulee tarpeeseen. Koko esityksen ajan nimittäin viereiseltä hiekkakentältä kantautui äänekäs teknomusiikki, kun siellä oli käynnissä paikallisten keikka.

Kun show oli parhaimmillaan, ei tuo hirveästi häirinnyt. Mutta koska kyseessä oli aaveista kertova esitys, oli siinä paljon hiljaisia hetkiä, jolloin olisi pitänyt kasata jännitystä ja tunnelmaa. Taustalla räkyttävä kehno tekno onnistui pilaamaan nuo hetket aika tehokkaasti.

Cirque du Soleilin Quidamia ollaankin sitten maaliskuussa menossa isolla poppoolla katsomaan Helsingissä. Ulkomaan kulttuurikokemuksista seuraavaksi vuorossa on äidin kanssa vierailu Milanon La Scalaan huhtikuussa – ellei tässä ehdi vielä ennen sitä keksimään jotain muuta.

Intohimoinen matkailija. Skribentti. Kiikkustuolista näitä tarinoita kertoilee reilu kolmekymppinen (ei missään nimessä vajaa nelikymppinen) tamperelaistunut mies. Useimmiten reissaan yksinäni. Välillä tarinoissa saattaa seikkailla muitakin sankareita. En oikeastaan voi sietää valmiiksi pureskeltua, järjestettyä ja turistivirran mukana menevää matkailua. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta se tyyli ei ole minulle. Kaikki siis aina omatoimisesti, omilla ehdoilla ja mieluiten jotakin ihan muuta kuin niiden miljoonan jo edellä kulkeneen turistin tallaamaa polkua. Menen aina kun voin.

2 Comments

  • Reply January 16, 2015

    Pirkko / Meriharakka

    Vesinukketeatteria mekin kävimme katsomassa – eli ei tuo nyt ihan vaan japanilaisten ja kiinalaisten huviksi ole jäänyt :-) Aika erilainen teatterielämys – jo sen takia suosittelisin sitä kyllä kaikille Vietnamissa kävijöille!

    • Reply January 16, 2015

      Matti Liljaniemi

      Kyllä, ehdottomasti suositeltava kokeilu kaikille Vietnamiin eksyville!

Leave a Reply