Uudenvuoden hulinat Ho Chi Minhissä





Vuoden vaihtumista on tullut kotimaan lisäksi juhlittua välillä reissun päälläkin. Jordaniassa ja Los Angelesissa sekä nyt Vietnamissa. Uudenvuoden juhlinnan lisäksi Ho Chi Minhistä jäi päällimmäisenä mieleen se mieletön määrä mopoja kaikkialla sekä sen myötä taiteelliset ja haastavat kadunylitykset.

Paikka: Ho Chi Minh City, Vietnam
Ajankohta: Uusivuosi 2015

Bussi toi matkailijan Kambodzasta Ho Chi Minhiin näppärästi. Tuona reissupäivänä päälle kuitenkin iski joku virustauti ja siinä sitten köhäiltiin ja nuhailtiin aika lailla. Kun pääsin seitsemän tunnin matkan päätteeksi reppu selässä omalle hotellille, ei paljon menojalka enää vipattanut mihinkään suuntaan.

Tauti pysyi kuitenkin onneksi aika hyvin aisoissa, kuumetta oli vähäsen muutaman päivän ajan, mutta se ei suuremmin haitannut menoa. Muutamat nähtävyydet tuli käytyä katsomassa, kaupunkia kierrettyä aika tehokkaasti ja illalla ehdin myös kulttuuriosuuteen vesinukketeatteriin.

Mopoja, värikkyyttä ja Vietnamin sodan päättymisen 40-vuotisjuhlavuoteen valmistautumista.

Mopoja, värikkyyttä ja Vietnamin sodan päättymisen 40-vuotisjuhlavuoteen valmistautumista.

Ainoa mikä tässä muutaman päivän iskussa Ho Chi Minhiin jäi hieman harmittamaan, oli ettei tullut lähdettyä mihinkään pidemmälle retkelle. Tarjolla olisi ollut Mekong-joen suistoon tutustumista tai Viet Kongin tunneleihin sukeltamista Cu Chissä. Noista Cu Chin tunneleista kirjoittaa Katja hyvin omassa blogissaan.

Kuumeisena ja vähän puolikuntoisena tuntui, etten halunnut ”sitoutua” mihinkään puolen päivän retkeen. Jos olo olisikin heikentynyt retkelle lähtemisen jälkeen, saattaisi hiukan harmittaa olla jumissa seuraavat viisi tuntia jossain bussin tai veneen kyydissä.

Se mitä tuli nähtyä oli mopoja, niin maan pirusti mopoja. Jokaiseen risteykseen niitä aina jostain ilmestyi kymmenittäin, lisää ja lisää. Mopokuskit myös taiteilivat itsensä eteenpäin ihan mistä välistä tahansa ja käyttivät myös surutta jalkakäytäviä oikoakseen tietä ja ruuhkia.

Lounastauko lasten muovijakkaroilla.

Lounastauko lasten muovijakkaroilla.

Ho Chi Minhin keskustan näkymiä 265-metrisen Bitexco-pilvenpiirtäjän 50. kerroksesta.

Ho Chi Minhin keskustan näkymiä 265-metrisen Bitexco-pilvenpiirtäjän 50. kerroksesta.

Jalan kulkeminen on noissa olosuhteissa lievästi sanottuna haastavaa. Niissäkin paikoissa missä on liikennevalot ja ne jopa näyttäisivät jalankulkijoille sillä suojatiellä vihreää valoa, pukkaa mopoja jostain toisesta suunnasta. Jos jäät odottamaan ”puhdasta” väliä tai että joku antaisi tietä, saat odotella kyllä aamuun asti. Hetken aikaa tuota menoa piti ensin katsella, kunnes uskaltautui vaan rohkeasti pamauttamaan tielle, jos mopojen virtaan tuli se pieni väli jossain kohdin.

Tosin täytyy myöntää, että kyllä pariin otteeseen tuli lyöttäydyttyä jonkun paikallisen mummelin kylkeen – ja kun tantta lähti ylittämään tietä, sitten mentiin rinnalla lokaaliin kadunylitysosaamiseen luottaen…

Uudenvuoden kunniaksi omalla hotellilla olivat repäisseet melkoisen yllätyksen. Hotelli oli ihan HCM:n keskustan ytimessä, suoraan ison Ben Thanhin kauppahallin vieressä. Kahdeksannessa kerroksessa oli pieni kattoterassi, missä tarjoiltiin niin aamupalat kuin iltaisin janoiselle matkailijalle yksi Saigon Special jos toinenkin.

Uudenvuodenaattona hotelli tarjosikin sitten kaikille asiakkailleen täysin ilmaiseksi illallisbuffetin juomineen tuolla kattoterassilla. Kaikki hotellissa yöpyvät olivat siis illalla terassilla todistamassa uuden vuoden vaihtumista ja seuraamassa ilotulitusta. Terassi olikin aika loistava paikka tuon seuraamiseen, sillä alhaalla keskustan kaduilla väenpaljous ja tungos oli sitä luokkaa, että mukaan ei olisi mahtunut.

Muutama paikallinen oli kerääntynyt keskustaan odottamaan ilotulitusta ja vuoden vaihtumista.

Muutama paikallinen oli kerääntynyt keskustaan odottamaan ilotulitusta ja vuoden vaihtumista.

Hyvää uuttavuotta!

Hyvää uuttavuotta!

Ulkomaalaiset vieraat painuivat aika nopsaan ilotulituksen päätyttyä unten maille tai ainakin omiin huoneisiinsa, niin itsekin vähän ennen yhtä, kun aamulla oli sitten edessä lähtö takaisin kotiin. Hotellin henkilökunta taas taisi jäädä bilettämään katolle vielä vähän pidemmäksikin aikaa.

Isompi tukku kuvia Ho Chi Minhistä löytyy jälleen Kiikkustuolin Facebook-sivuilta:

Intohimoinen matkailija. Skribentti. Kiikkustuolista näitä tarinoita kertoilee reilu kolmekymppinen (ei missään nimessä vajaa nelikymppinen) tamperelaistunut mies. Useimmiten reissaan yksinäni. Välillä tarinoissa saattaa seikkailla muitakin sankareita. En oikeastaan voi sietää valmiiksi pureskeltua, järjestettyä ja turistivirran mukana menevää matkailua. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta se tyyli ei ole minulle. Kaikki siis aina omatoimisesti, omilla ehdoilla ja mieluiten jotakin ihan muuta kuin niiden miljoonan jo edellä kulkeneen turistin tallaamaa polkua. Menen aina kun voin.

1 Comment

  • Reply January 19, 2015

    Pirkko / Meriharakka

    Ikävä, jos kunnon takia Ho Chi Minh City jäi vähän vähälle – ehkä sitten jonain toisena kertana vielä.

    Mekin kävimme, kuten mainitsemasi Katja, katsastamassa nuo Cu Chi:n tunnelit ja olivathan, erityisesti oppaamme jutut niihin liittyen, aika hurjia.
    Blogissani myös linkki Hesarin vanhaan juttuun niihin liittyen – mutta siis tässä tapauksessa vanha tarkoittaa, että sitä kirjoitettaessa asia oli vielä tuoreempi ja ajankohtaisempi kuin nykyisin.

    Saigonista muutenkin tietysti juttua myös Meriharakka.net -blogissa jos haluat vertailla kokemuksia :-)

Leave a Reply