Sheremetjevon läpi 11 minuutissa





Joulun ja uudenvuoden Kambodzan ja Vietnamin reissulta palaamisen jälkeen liki jokainen on kysellyt ensimmäisenä matkalla ”selviämistä” – vähän siinä hengessä, että mikä kaikki menikään vikaan.

Paikka: Helsinki-Vantaa; Borispol, Kiova; Suvarnabhumi, Bangkok; Tan Son Nhat, Ho Chi Minh; Sheremetjevo, Moskova
Ajankohta: Joulu & uusivuosi 2014

No, mikään ei mennyt lopulta vikaan. Ainoa pieni hidaste oli Vietnamissa saatu lievä kuumetauti, joka palasi kummittelemaan uudelleen vielä viikko matkalta kotiutumisesta. Aika monelle sekä yksin matkustaminen että tällaiset hieman eksoottisemmat matkakohteet ovat sen verran erikoisia, että pienen epäilyksen asioiden sujumisen suhteen ymmärtää.

Ainoan oikean jännitysmomentin tarjosivat lennot ja ennen kaikkea niiden myöhästymiset. Sillä sektorilla oikein mikään ei mennyt aikataulun mukaisesti, mutta lopputulos oli kaiken hölkkäämisen päätteeksi ihan se mikä pitikin olla.

Lentojen valintaa ja reittejä olin valottanut hieman jo ennen matkalle lähtöä omassa postauksessa. Mutta tällaisella yhdistelmällä oli tarkoitus trafikoida ensin perille Siem Reapiin ja uudenvuodenpäivänä takaisin koti-Suomeen.

Ukraine International Airlines: Helsinki – Kiova – Bangkok
Bangkok Airways: Bangkok – Siem Reap
Aeroflot: Ho Chi Minh – Moskova – Helsinki

Seikkailu lähti hieman harhapolulle ihan alkumetreiltä. Helsinki-Vantaan lähtöselvitystiskillä neiti tuskaili hieman koneensa kanssa, kunnes printtasi mulle lapun, jossa ei kuitenkaan ollut lainkaan istumapaikkaa. Selityskin oli tasoa ”nää on joskus vähän tämmöisiä, lähtöportilla sitten hoitavat asian”.

Noh, konehan oli tietysti ylibuukattu, minkä vuoksi meikäläiselle ei ollut irronnut istumapaikkaa. Lähtöportilla odotti kuitenkin positiivinen yllätys, kun yksin pelkillä käsimatkatavaroilla matkustava upgreidattiin bisnes-luokkaan riville 1. Sen sijaan positiivista ei ollut, kun koneessa istuttiin ensin vartti, puoli tuntia, kolme varttia, tunti…

Lentovalintojen yhteydessä nimittäin oli tullut otettua sellaiset vaihtoehdot, joissa ei paljon ollut luppoaikaa vaihdoissa – ensimmäisen Kiovan vaihdon tapauksessa vain tunti ja kymmenen minuuttia. Kaiken odottelun jälkeen parin tunnin hyppy Borispolin kentälle itsessään meni hienosti, mutta perillä oltiin kuitenkin reilun tunnin verran myöhässä.

Seuraavan Bangkokin lennon ilmoitettuun lähtöaikaan oli sellaiset vajaat kymmenen minuuttia siinä kohdin, kun matkaaja päästettiin irti koneen ykkösrivin paalupaikalta. Ripeää kävelyä passintarkastukseen, siitä eteenpäin turvatarkastukseen, jossa vielä kaiken kukkuraksi sopivasti jonoa edessä. Tässä kohdin alkoi toivo jo hiipua jatkolennolle ehtimisestä.

Siinä toisen suomalaismatkaajan kanssa hölkkäsimme kohti Bangkokin lennon lähtöporttia, joka kirsikkana kakun päällä oli tietysti vielä se terminaalin aivan perällä oleva. Ja sitten helpotuksen huokaisu, kun väkeä oli kuin pipoa. Ketään ei ollut edes vielä otettu koneeseen sisälle ja samalla hetkellä, kun pääsin lähtöportille, vaihtui taululla lähtöajaksi 45 minuuttia siitä hetkestä eteenpäin.

Ensimmäinen pieleenmeneminen siis vältetty, mutta seuraava edessä, kun Bangkokissakaan ei ollut tiedossa kuin puolentoista tunnin vaihto ja se lento oli toki eri yhtiöllä ja lipulla. Thaimaan vaihdon osaltakaan ei kuitenkaan ongelmia tullut, kun perillä oltiin vain se 45 minuuttia myöhässä. Jos tuossa kohdin olisi täytynyt itse hakea ja selvittää ruumaan uudelleen matkatavaroita olisi pieni paniikki ollut kasassa, mutta kun mukana ei ollut kuin reppu selässä, ei tuotakaan harmia tullut osaksi.

Kambodzan sisällä ja Phnom Penhistä Vietnamin puolelle Ho Chi Minhiin siirryinkin sitten Giant Ibisin busseilla (joista varmaan joskus lisää omassa postauksessaan), joten näitä pulmia ei tullut vastaan.

Paluu oli luvassa uudenvuodenpäivänä puolestaan Aeroflotin siivillä. Ja samat vastoinkäymiset toki jälleen edessä, kun Ho Chi Minhin kentän asfaltilla seisottiin ja odotettiin ilmaan pääsyä. Samat jännitystilat olivat taas edessä, sillä Sheremetjevossa oli tiedossa vielä aiempiakin tiukempi vain tasan tunnin vaihto.

Ilmassa oltiin sellainen 45 minuuttia aikataulusta myöhässä, joten lennon aikana tuli kerta jos toinenkin kurkittua matkan etenemistä omasta viihdekeskuksesta. Minuuttiakaan ei myöhästymistä kiritty kiinni, joskaan ei myöskään jääty lisää aikataulusta. Kaikesta muusta ei voikaan antaa Aeroflotille kuin positiivista palautetta, kun homma toimi kaikinpuolin mainiosti ja jopa leffavalikoima oli yksi parhaita mihin on tullut törmättyä pitkillä lennoilla.

Sheremetjevo, Moskova, Aeroflot

Sheremetjevo & Aeroflot, voittamaton yhdistelmä.

Sheremetjevon kentällä päästiin koneesta ulos, kun Helsingin jatkolennon lähtöön oli aikaa jäljellä vartin verran. Luottamus venäläisen byrokratian toimivuuteen tai illaksi kotiin pääsemiseen ei varsinaisesti ollut huipussaan…

Tässä kuitenkin tuli varmaan koko reissun suurin yllätys. Lopputulos oli nimittäin sellainen, että olin lentokoneen ovelta lentokoneen ovella tismalleen 11 minuutissa, ilman yhtäkään juoksuaskelta. Passintarkastuksessa Helsinkiin menijöitä oli yksi virkailija ohjaamassa omalle tiskilleen jonon ohi ja turvatarkastuksessa ei valehtelematta voinut kestää 20 sekuntia kauempaa.

Sen jälkeen oli hieman reipasvauhtista kävelyä ympäri terminaalia, mutta niin vain siellä lähtöportilla Helsingin kone kiltisti odotti matkailijaa. Kun olin itse ehtinyt asettua penkkiin, odoteltiin vielä muutama minuutti loppuja viittä-kuutta Vietnamista Suomeen matkalla ollutta ihmistä.

Tällä kertaa olin pistänyt saumojaan myöten pursuavan repun ruumaan, joten tiesinkin 99 % varmuudella, että se kyllä jää viettämään yönsä Moskovassa. Helsinki-Vantaalla matkatavarahihnan sijaan meninkin suoraan odottelemaan Airpron tiskin viereen, koska pääsee täyttelemään lappuja. Hikisiä t-paitoja ja likaisia sukkia täynnä ollut reppu tuli parin päivän päästä kotiovelle ja itse ehdin Tampereen bussiin, mihin en olisi kerinnyt, mikäli olisi pitänyt odottaa reppua saapuvaksi hihnalle.

Joten seuraavan kerran, kun pohditte kuinka pitkä vaihtoaika on isolla lentokentällä riittävä: mikä tahansa yli 11 minuutin riittää oikein mainiosti!

Intohimoinen matkailija. Skribentti. Kiikkustuolista näitä tarinoita kertoilee reilu kolmekymppinen (ei missään nimessä vajaa nelikymppinen) tamperelaistunut mies. Useimmiten reissaan yksinäni. Välillä tarinoissa saattaa seikkailla muitakin sankareita. En oikeastaan voi sietää valmiiksi pureskeltua, järjestettyä ja turistivirran mukana menevää matkailua. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta se tyyli ei ole minulle. Kaikki siis aina omatoimisesti, omilla ehdoilla ja mieluiten jotakin ihan muuta kuin niiden miljoonan jo edellä kulkeneen turistin tallaamaa polkua. Menen aina kun voin.

8 Comments

  • Reply January 10, 2015

    Anna / Tämä matka-blogi

    Tuo on jotenkin tosi tyypillistä suomalaisuutta: ” Mikä meni pieleen?” :) Jotenkin nolon tuntuista, kun kertoo että olin just kaksi viikkoa unelmamatkalla ja sitten kaveria kiinnostaa vaan, että sairastuitko, huijattiinko, ryöstettiinkö, satoiko?

    Nuo liian lyhyet vaihtoajat kun kone on myöhässä on aika ikäviä. Muutaman kerran on tultu saavuttua koneeseen naama punaisena hiestä ja keuhkot happea huutaen. Kanssamatkustajat katsoo kuin halpaa makkaraa. Tekisi mieli sanoa, että OK, odotitte meitä, mutta se on kapteenin päätös, ei mun.

    Kun palattin omalta Kambodza-Thaimaa reissulta Helsinkiin, oli vaihto Ouluun todella tiukka. Katsottiiin ensin eka maahantulo ja siihen oli pamahtanut juuri Japanin kone. Juostiin eteenpäin seuraavaan ihan normaaliin, ei vaihtoon ja päästiin maahan. Sitten hullu syöksyminen normaali turvatarkistusten läpi ja ehdittiin. Ei onnistuisi jos ei tuntisi kenttää.

    Kamat voi jäädä reissusta, ne tulee kyllä kotiin – ja jos ei tule, niin mitä välii. Itse hihkuisin onnesta jos laukku katoaisi. Toivottavasti oudot kuumeilut on kadonneet!

    • Reply January 10, 2015

      Matti Liljaniemi

      Mä olen jo tottunut noihin kyssäreihin, kun omissa ystävissä ja työkavereissa on enempi sitä valmismatkaaja-sorttia kuin “trävelleriä” :-) Tällä sektorilla paras oli kyllä oma äiti vuosi takaperin, kun joulureissu suuntautui Jordaniaan, joka oli tarkoitus suhata yksin autolla ympäri. Äiti tiedusteli “paljonko siellä on maantierosvoja?”. Ei vain sitä, että onko niitä, vaan kuinka paljon. :-D

      Kiva kuulla, että tekin ehditte omat vaihtonne läpi!

  • Reply January 10, 2015

    Eija

    Tukka pystyssä luin miten Masalle kävi, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kiva lukea sujuvaa kerrontaasi. Ei muuta kuin onnea uusiin reissuihin

    • Reply January 10, 2015

      Matti Liljaniemi

      Seuraavaan lähtöön onkin sitten alle kolme viikkoa aikaa :-)

  • Reply January 11, 2015

    Katja

    Kaveri juuri kyseli omasta Aeroflotin kokemuksesta ja mietti, että uskaltaako varata lentojaan kun vaihtoaika kentällä on “vain” 50 minuuttia. Mä linkkaan tämän hänelle niin ehkä hän tästä rohkaistuu, että vähempikin riittää! :P

  • Kiva lukea positiivisia kokemuksia Aeroflotista ja Moskovan kentästä. Tuntuu, että jengin kokemukset on jostain 90-luvulta tupakanhuuruisista terminaaleista :) On muuten tosi ahdistavaa lentää pitkää lentoa, jos tietää että on suuri mahdollisuus myöhästyä jatkolennolta. Siinä tulee vähän väliä tuijotettua sitä lentotietoruutua… Mä en varmaan ikinä voisi ostaa lentoja eri lipulle, kun tulisin hulluksi siitä mahdollisesta myöhästymisestä :D Ellei se vaihtoaika olisi jotain +5h…

    • Reply January 12, 2015

      Matti Liljaniemi

      Se eri lipulla ollut lento Siem Reapiin ei onneksi ollut maksanut kuin noin satasen verran ja niitä olisi mennyt lisää pitkin päivää, joten ei ihan saman tason stressiä saanut aikaiseksi kuin jos olisi ollut jokin vähän pidempi ja kalliimpi lento siellä odottamassa. Ja varmasti Moskovasta, Venäjästä ja Aeroflotista on suomalaisilla aika paljon ennakkoluuloja…

Leave a Reply