Seinän täydeltä matkamuistoja





Olohuoneeni seinää koristaa seitsemän lasihyllyllistä täynnä kahvimukeja, yhteensä liki 300 kappaletta kuppeja. Mukit on kerätty retkiltä ympäri maailman, jotkut vähän eksoottisemmistakin paikoista, mutta itse en ole niistä hakenut kuin muutaman valitun yksilön.

En muista koska olisin viimeksi tuonut reissuiltani oikein mitään klassisia matkamuistoja. Siis sellaista joko turistikrääsää tai jotain matkakohteelle erityisesti tyypillisiä ostoksia. Vaatteita ja kenkiä on tullut kylläkin kannettua iso kasa monesta paikasta.

Kesällä kuitenkin sain hankittua olohuoneeni seinälle kokonaisen upean matkamuistokokoelman. Eri urheiluseurojen kahvikuppeja ympäri maailmaa, jokainen paikan päältä haettuna. Joukkoon mahtuu vähän tavallisempia mukeja kuten vaikkapa kaikkien Englannin Valioliigan joukkueiden kupit.

Mutta on mukana myös Japanin sumoliigan kuppi, erikoisempia jalkapalloseuroja ympäri Eurooppaa, Aasiaa ja Etelä-Amerikkaa. Myös Saksan Bundesliiga ja Espanjan La Liga ovat vahvasti edustettuna, eikä kokoelma rajoitu vain perinteisiin matkakohteisiin kuten Barcelona ja Berliini.

Kahvikuppeja koko maailman täydeltä. Urheilua ja muistoja seinällisen verran.

Kahvikuppeja koko maailman täydeltä. Urheilua ja muistoja seinällisen verran.

Kupit päätyivät omalle seinälleni, kun Tampereen ykkössporttibaari Pub Höyry laittoi ovensa pysyvästi kiinni heinäkuussa jalkapallon MM-kisojen jälkeen. Höyryn pubiloitsijat Hande ja Mikko olivat useita vuosia sitten saaneet muutamilta kanta-asiakkailtaan näiden reissuilta kahvikuppeja eri ulkomaisten urheiluseurojen valikoimasta.

Mukeja alkoi pubiin kertyä pikku hiljaa enemmän ja enemmän, ja kohta koko kokoelma oli tyylikkäästi esillä baaritiskin takana. Tähän kun vielä pubin pitäjät keksivät tarjota oluen jokaiselle uuden mukin tuojalle, oli kuppeja nopeasti 100, 200, 300, 400 kappaletta. Ihan kaikki eivät mahtuneet enää edes pubin seinälle – eivätkä mahtuneet kyllä minunkaan olohuonetta kaunistamaan.

Yli 450 keräilykappaleen setille ei löytynyt ottajaa Tampereen baareista, eikä muistakaan Suomen sporttibaareista, joten minä sitten oikein mielelläni tarjouduin ostamaan koko roskan itselleni. Oma sisustustyylini on erittäin minimalistinen, mutta urheilumiehelle tämä oli sellainen tilaisuus, jota ei voinut missata.

Olohuoneen seinän komistuksessa ehkä ainoa puuttuva palanen on se ”muisto”-osa matkamuistoista. Olisi mukava tietää tarinoita noiden kuppien takana, sillä jokaiseen sadoista mukeista sellainen varmasti liittyy. Erityisesti noiden vähän erikoisemmista paikoista selvästi mukana kannettujen muistojen kohdalla se tarina ostoksen takana olisi hauska kuulla.

Kokoelmaa tulee varmasti itse yhä täydennettyä omilla matkoilla, mutta ihan samalla tahdilla kuppien määrä ei taida enää kasvaa kuin aikoinaan Höyryssä.

Intohimoinen matkailija. Skribentti. Kiikkustuolista näitä tarinoita kertoilee reilu kolmekymppinen (ei missään nimessä vajaa nelikymppinen) tamperelaistunut mies. Useimmiten reissaan yksinäni. Välillä tarinoissa saattaa seikkailla muitakin sankareita. En oikeastaan voi sietää valmiiksi pureskeltua, järjestettyä ja turistivirran mukana menevää matkailua. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta se tyyli ei ole minulle. Kaikki siis aina omatoimisesti, omilla ehdoilla ja mieluiten jotakin ihan muuta kuin niiden miljoonan jo edellä kulkeneen turistin tallaamaa polkua. Menen aina kun voin.

2 Comments

  • Reply November 2, 2014

    Anna / Tämä matka-blogi

    Oho. Vaikuttavan näköinen kokoelma. Todellakin tarinaa noiden takaa, olisi hauska tietää. Mulle tuli idea mieleen. Jos noista tekisi ihan oman tiiviin jutun tyyliin “Muisto-mukit. Toitko sellaisen Pub Höyryyn” ja pistäisi naamakirjaan jakoon, niin varmaisi lähtisi leviämään hyvin.

  • Reply November 3, 2014

    Pirkko / Meriharakka

    Aluksi ostelimme mukeja, mutta pian totesin, ettei niitä tarvitse niin isoja määriä – eivätkä mahtuneet enää kaappeihin.
    Siirryimme snapsilaseihin, mutta kun ne astianpesukoneessa kaikki muuttuivat pian kuvien haalistumisen myötä samanlaisiksi, niin luovuimme niistäkin.
    Nyt ostamme enää yhden magneetin per maa – suunnitelmissa maalata joskus joku seinä vielä magneettimaalilla ja kasata ne siihen maailmankartan muotoon.
    Niin ja ne mukit, ne ovat päätyneet työpaikkojen mukikokoelmiin, roskiin tai uffille.

Leave a Reply