Minä vahingossa Azerbaidzhan, onko tämä paha?





Tuli taas hieman autoiltua. Aika monta mielenkiintoista kokemusta on tullut kerättyä niillä reissuilla, kun on tullut otettua vuokra-auto alle — eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Vahingossa eksyin nimittäin Armenian ja Azerbaidzhanin kiistellylle raja-alueelle, ja vieläpä paikkaan missä vain vuotta aiemmin oli käyty rajuja tulitaisteluja.

Paikka: Voskepar, Armenia (ja vähän myös Azerbaidzhan)
Aika: 17.7.2015

Olin siis vuokrannut Armeniasta Jerevanista kolmeksi päiväksi itselleni auton, jotta pääsi vähän kiertelemään paikkoja ja etsimään ympäri maata sijaitsevia upeita luostareita. Yksi päivä meni Jerevanista reilun sadan kilometrin säteellä pyöriessä ja toisena päivänä suuntana oli (parilla luostaripysähdyksellä) Georgia ja Tbilisi.

Kolmantena päivänä oli suunnitelmissa sitten lähteä siten Tbilisistä liikkeelle, että ehdin koko päivän ensin kierrellä kaupunkia ja vielä kerkiän takaisin Jerevaniin ennen kuin vuokra-autofirma menee kiinni illansuussa.

Kaikkihan meni oikein mainiosti ja olin jopa yllättynyt siitä kuinka sujuvasti esimerkiksi rajamuodollisuudet hoituivat. Bagratashen-Sadakhlon raja-asema ei nimittäin ulkoisesti näyttänyt siltä, että sujuvuus olisi ollut se ensimmäinen sana, millä protokollaa kuvailisin. Rajan yli mentiin kuitenkin molempiin suuntiin oikein näppärästi ja kummallakin kerralla alle kymmenessä minuutissa.

Hyundain katumaasturi kuljetti ympäri Kaukasusta oikein näppärästi.

Hyundain katumaasturi kuljetti ympäri Kaukasusta oikein näppärästi.

Ajoreittiä Tbilisiin olin jopa tavoistani poiketen etukäteen aika tarkkaankin suunnitellut, sillä matkan varrelle piti saada osumaan Haghpatin ja Sanahinin Unescon maailmanperintökohde-luostarit. Joten vaikka auton mukana olin vuokrannut myös navigaattorin, en ihan orjallisesti seurannut kuitenkaan sen viitoittamaan reittiä.

Sen sijaan paluumatka Georgiasta takaisin Jerevaniin meni ihan puhtaasti miettimättä ja sen mukaan mihin navigaattori käski ajaa, kun nuo pari puolikasta päivää Tbilisissä menivät ahkerasti ympäri kaupunkia ravatessa. Rajanylitykseen asti mentiinkin ihan samoja polkuja kuin edellisenä päivänä, joten maastot olivat tuttuja.

Sitten navigaattori marssittikin tämän Hyundai-kuljettajan ihan uusille teille, kun reittivaihtoehdoista tarjolle otettiin itäinen valinta (katso reitti Google Mapsissa). Kun laitteen näyttö ei sen kummemmin koko reittiä näyttänyt, vaan lähitienoot aina kerrallaan, jäi vielä tässä vaiheessa hämärän peittoon mitä kautta Jerevaniin olisi tarkoitus takaisin päästä.

Eipä siinä mitään, ihan samanlaisten pikkukylien läpi ajeltiin kuin edellispäivänkin reitillä ja samaan malliin välillä kivuttiin neulansilmämutkia jotakin vuorta ylös ja tultiin toiselta puolen alas. Aina välillä tien laitaan parkkiin ja pieni juoma- / tupakka- / some-tauko ja ehkä myös muutama valokuva.

Yhdeltä stopilta sitten lähetinkin kaverille WhatsApp-sovelluksessa oman GPS-sijainnin, aika monella emojilla ryyditettynä näyttääkseni kuinka syvällä jossain Armenian perämetsissä sitä oikein taas oltiinkaan. 3G-yhteys nimittäin toimi oikeinkin reippaasti, vaikka varsinaisesti oltiinkin aika kaukana oikeasta sivistyksestä.

Noin kolme metriä Azerbaidzhanin puolella, todistusaineistokin löytyy! Saako tällä maapisteen?

Noin kolme metriä Azerbaidzhanin puolella, todistusaineistokin löytyy! Saako tällä maapisteen?

Noh, takaisin Jerevaniin selvittiin ilman mitään kommelluksia ja ihan aikataulussakin. Kun pääsin takaisin hotellille ajattelin tarkistella mitä reittiä navigaattori oikein minut takaisin ajatti ja missäs kaikkialla sitä tulikaan oltua.

Tässä vaiheessa iski melkoinen yllätys, kun katsoin tuota kaverille lähettämääni geolokaatiota ja kartta oikein nätisti sanoo minun seisovan noin kolme metriä Azerbaidzhanin puolella. Ja sitten tuo reittikin selvisi, mikä kulki pitkän matkaa erittäin kiistellyn raja-alueen läpi Voskeparin pikkukaupungin tienoilla.

Tämä tietysti innosti googlettamaan, että pitääkö tuo lähettämäni karttasijainti todellakin paikkansa ja oliko tullut kerättyä yksi uusi maapiste ihan huomaamattani. Sieltähän löytyi sitten hyvinkin mielenkiintoista materiaali, sillä vain vuotta aiemmin juuri tuossa kohdin Voskeparin kaupungin ympäristössä oli käyty hyvin aktiivisia tulitaisteluja ja vuonna 2012 oli jopa todellinen sotaselkkaus hyvin lähellä.

The following day, four Azerbaijani soldiers were killed near Asagi Askipara, in the Qazakh Rayon of western Azerbaijan. An Armenian Defense Ministry statement said they had been part of a unit of 15 to 20 soldiers who had tried to infiltrate Armenian positions in the vicinity of Voskepar village in Tavish province. A separate shooting killed a fifth Azerbaijani soldier in the same district.

Jahas. Ehkä ihan hyvä, että tuli selviteltyä näitä juttuja vasta jälkikäteen. Ei olisi varmaan tullut muuten pysähdyttyä ainakaan juuri siihen kohtaan taukoa pitämään tai valittua tuota reittiä paluumatkalle (mikä oli lähes koko mitaltaan oikein kivoja maisemia, jopa hyväkuntoisia teitä ja kaikin puolin miellyttävä ajokokemus).

Ja tulipa jälleen yhden hupaisan tarinan verran kerrottavaa lisää näistä hieman perstuntumalla tehdyistä retkistäni. Valitettavasti ei tullut tajuttua tilannetta paikan päällä, joten tämä jäi ainoaksi Azerbaidzhanin puolella napatuksi valokuvaksi.

Huoltoasema ainakin oli kokenut karun kohtalon.

Huoltoasema ainakin oli kokenut karun kohtalon.

Ympäri Armeniaa Hyundain ratissa ja tulihan sitä käväistyä myös Georgiassa ja vahingossa vähän Azerbaidzhanissakin.

Posted by Kiikkustuoli on Sunday, July 26, 2015

Intohimoinen matkailija. Skribentti. Kiikkustuolista näitä tarinoita kertoilee reilu kolmekymppinen (ei missään nimessä vajaa nelikymppinen) tamperelaistunut mies. Useimmiten reissaan yksinäni. Välillä tarinoissa saattaa seikkailla muitakin sankareita. En oikeastaan voi sietää valmiiksi pureskeltua, järjestettyä ja turistivirran mukana menevää matkailua. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta se tyyli ei ole minulle. Kaikki siis aina omatoimisesti, omilla ehdoilla ja mieluiten jotakin ihan muuta kuin niiden miljoonan jo edellä kulkeneen turistin tallaamaa polkua. Menen aina kun voin.

4 Comments

  • Reply July 28, 2015

    Pirkko / Meriharakka

    Liikuimme varmaan jokseenkin samoilla suunnilla retkellämme Yerevanista mm. Novarankin luostariin. Jossain vaiheessa tie kulki lähellä Nakhchivanin rajaa ja kommentoimme kuskille jotain hiekkavallista, josta meille tuli mieleen melueste. Siihen kuski, että tuo valli on ammuseste, tapaavat nimittäin azerit aina silloin tällöin ammuskella tiellä kulkevaa liikennettä. No onneksi ei osunut kohdalle – ja olihan siinä se valli, mutta oli siinä aukkojakin!

  • Reply July 28, 2015

    Matti Liljaniemi

    Ihan tuolla Nakchivanin suunnilla ei tullut kuljettua, vaikka tulikin paljon ympäri Armeniaa pyörittyä. Tai, no, eihän tuosta Khor Virapin luostarilta näköjään olisi ollut kuin 30 km sillekään rajalle. Nämä omat sattumukset olivat tuolla Armenian koillisnurkkauksessa, eikä siellä kyllä ammusesteitä ollut – joten ihan avoimena maalina siellä kuljettiin :D

  • Reply August 18, 2016

    Kaukokaipuun Nella

    No täällähän olikin linkki autonvuokraukseen. Mun pitääkin lukea tämä koko stoori ajatukella viikonloppuna kahvikupposen kanssa – vaikuttaa ihan super mielenkiintoiselta ja hienolta reissulta! :)

Leave a Reply